Noni, nyt on tullut aika kertoa Iringan, ja ehkä koko Tansanian kuumimmasta bändistä. Sen nimi on Simba Wapole, mikä on suomeksi suunnilleen ”Ystävälliset leijonat”. Yhtyeeseen kuuluu mä, Juho, Ross, Andrew ja todennäköisesti myös yksi Steve. Me wazungut soitetaan kitaroita ja Andrew ja Steve laulaa. Ross laulaa myös, koska se on erittäin hyvä siinä. Biisit on Andrewin kirjoittamia soul/pop -tyylistä kamaa. Tarttuvaa materiaalia rakkaudesta ja muista elämän suurista teemoista :) Biisejä ja mahdollisia soittovideoita tullee tulevaisuudessa tänne blogiin ihmeteltäväksi.
Me ollaan yritetty sovittaa hyviä sointuja Andrewin laulumelodioihin. Meillä on jo neljä biisiä kasassa! Eikä yhtään hassumpia, tosiaankaan. Andrew on ihan lahjakas biisintekijä ja hyvä laulamaan. Stevellä on myös aivan mieletön lauluääni. Tulee mieleen Seal. Ei siinä seurassa kehtaa itse liikoja kiekua. Mutta ne on myös aika innoissaan meidän rämpyttelystä. Täällä tuntuu olevan paljon hyviä laulajia, muttei hirveästi kitaristeja. Kai se johtuu lähinnä soittokamojen vähäisyydestä ja niiden kalliista hinnasta. Laulamista täällä sen sijaan harrastaa moni. Kuoroja on harjoittelemassa joka kulmassa ja yleinen kynnys laulamiseen on matala. Nämä tansaanit kun ei tarvitse siihen välttämättä edes alkoholia, uskokaa tai älkää!
Ross on Indonesiassa, niin pitää harjoitella vielä viikko vajaamiehityksellä. Eilen vietiin kitarat Steven yliopiston kampukselle ja soiteltiin sen huoneessa. Oli hauskaa. Steve sekoitteli vahvoja drinkkejä, ja sillä on mukavia kavereita. Rennon ja fiksun oloisia opiskelijoita. Steve taitaa olla aika suosittu tyyppi. Se on Ruaha University Collegen oppilaiden varapresidentti, eli kaiketi edustaa niitä ja valvoo opiskelijoiden oikeuksia. Me nöösit ollaan siis hyvässä seurassa.
Mitäs muuta..Kuumaa vettä on tullut hanoista tasan kerran ja meidän keittiö on täysin muurahaisten vallassa. Keittiössä majailee myös rotta. Rauli-rotta. Iltaisin on hyttysiä ja tuttuja on sairastunut malariaan. Kai se on tätä Afrikkaa.
2 comments:
Ihanaa lueskella sun ja Juhon kokemuksista Iringassa! Jotenkin suorastaan hassua, mä parasta aikaa täällä Turun saaristossa mökillä vietän leppoisaa lauantai-iltaa punkkua siemaillen - ja käytän vapaailtani lueskellen teidän Tansania-kokemuksista! Mulla on aivan hirveä hinku päästä taas Tansaniaan (seuraavan kerran pitäis toteutua elokuussa 2009)! Mulle meidän vaihtarit taitaakin olla sellaisia sijaiskokijoita - mulla on tilaisuus vain piipahdella Iringassa (mikä on toki aivan mahtavaa sinänsä), mutta olen suorastaan kade teidän mahdollisuudesta viettää siellä pitempi aika, ja on todella kiva seurata blogista koko Iringaan kotiutumisprosessia, paikallisiin tutustumista jne.... Ottakaa kaikki irti kolmesta kuukaudestanne!!!
Eksyin monen linkin kautta lukemaan blogiasi.
Hieno kerrontatyyli. Kerrohan Andrew:lle terveisiä. Hän tuskin muistaa minua, sillä tapasin hänet kai vain kerran (vietin siis viime talven, kevään ja kesän Iringassa). Andrew yritti joskus Shootersissa keskustella syvällisiä politiikasta, mutta kun minua ei aihe kiinnostanut, hän alkoi järjestelmällisesti kertoa kaikille kuinka vihaan häntä tjsp. Loistokaveri siis! :D
Tansanialaisten tanssityyli on kyllä mahtava <3 Täällä Joensuussa joskus Andresin (oli Markun kans yhtä aikaa Iringassa vuosi sitten) kanssa kokeiltiin tuota yökerhossa, ei se tanssityyli ihan sopinut tähän ympäristöön, ihmiset taisivat tuijottaa ja silleen.
Pidä kivaa siellä, tulet varmasti ikäväöimään sitä paikkaa vielä!
Post a Comment