Zambiaan ja takaisin

Jiihaa. Blogin superpäivitys, eli paljon juttua kaikista asioista, mitä mieleen tulee. Parissa viikossa on tapahtunut taas paljon, joten minkäänlaista järjestystä, tahi muotoa ei nyt jaksa miettiä.

Käytiin Juhon kanssa Kabwessa, Zambiassa, Juhon kavereita moikkaamassa. Juho asui siellä kuusi vuotta sitten puolen vuoden ajan tekemässä kehitysaputyötä, eli toisinsanoen nössöili ja pelasti maailmaa.

Juho kuusi vuotta sitten (vasemmalla)

Itse matka Zabiaan oli yksinkertaisesti sanottuna elämäni pahin bussimatka. Juhon toisiksi pahin, sen pahin tais olla joku fiasko Etelä-Afrikassa. Meidän reissu alko niin, että bussi oli aluksi puolisentoista tuntia myöhässä. Hypättiin sit lopulta johonkin kiesiin, mikä ei tainnut olla ihan se mihin liput ostettiin, mutta ei sillä täällä ole niin väliä. Kun päästiin rajalle, se olikin sitten ylläripylläri jo kiinni. Eli yö Tunduman viehättävässä rajakaupungissa. Karmea läävä. Kuskit, lipunmyyjät, sun muut “asiakaspalvelijat” liukeni jäljettömiin heti bussin pysähdyttyä. Mietittiin siinä sitten, että missäköhän vietetään yö, milloin se bussi lähtee aamulla, mistä se lähtee ja missä ilmansuunnassa se raja ylipäänsä on. Oltiin siis taas kerran hieman pallo hukassa,. Onneksi löydettiin mukava Zambialainen heppu, joka näytti halvan majapaikan, mukavan ravintolan, ja kertoi meille mitä, mistä ja milloin. Kysyvä ei tieltä eksy. Ni.

Aamulla rajan yli, leimat passeihin, viisumit Zambiaan ja rahat shillingeistä kwatsoihin. Toimistoissa ei ollut lainata kynää. Sit bussia etsimään. Se löyty, mutta lähti liikenteeseen vasta kuudelta illalla. Lisäksi bussi lastattiin ihmisten lisäksi aivan täyteen kaikkea muuta tuottoisaa, kuten jauhosäkkejä ja säiliöitä. Keskellä yötä kaikki matkustajat pihalle, kun bussi on sitten yllätys yllätys ylikuormitettu ja poliisille pitää maksaa vähän lahjuksia. Mutta pientä kusitaukoa ei mitenkään ehdi pitää kun on NIIN kiire. Oltiin siis aika lähellä sikoja karjavaunussa. Reissuun meni puolitoista vuorokautta. Mut päästiin perille ehjinä. Kai se on aina tärkeintä.

Näkemykseni Saharan eteläpuolisesta Afrikasta rajoittuu nyt käytännössä kahteen kaupunkiin. Tansaniassa Iringaan ja Zambiassa Kabween. Tyhmää vertailla maita näin vähäisellä kokemuksella, mutta vertaillaanpa kuitenkin.

Kabwe on Iringaa hippusen suurempi. Arviolta 200 000 ihmistä. Mutta kaupunkina täysin erilainen. Kabwe oli yllättävän siisti ja roskaton. Tiet oli isompia ja suorempia, kuin Iringassa. Kaupat oli isompia myös, sieltä löytyy jopa ihan oikea supermarketti! Iso! Oli outo olo katsella ihanista kulutushyödykkeistä notkuvia hyllyjä, kuunnella kaiuttimista soivia joululauluja ja maksaa ostoksensa ihan oikealla kassalla. Ja kuititkin saatiin ostoksista! Iringassa kaupat on enimmäkseen tiiviisti yhteen kyhättyjä kojuja ja aika pieniä kaikki. Ei niissä mitään vikaa tietenkään, mutta vaihtelu virkistää.

Järkyttävän suuri ostoskeskus

Muita eroja. Olutpullot on Zambiassa pienempiä, mutta joka kerta ihanan kylmiä. Siellä ei tunnuta arvostavan bia motoa, lämmintä bisseä, toisin kuin Tansaniassa moni tekee. Tansaniassa olut on tosin hiukan halvempaa. Aika fifty-fifty –tilanne, siis. Molemmista maista löytyy kuitenkin erittäin juomakelpoista lageria, mikä on ollut lievä positiivinen yllätys. Kyllä Serengeti, Ndovu, Mosi, Vindhoek, Castle ja Kilimanjaro kaikki tunturiporojen raikkauden pesee.

Kylmää mosia

Yksi merkittävä ero maiden välillä on se, että Tansaniassa jengin yhteinen kieli on Swahili, kun Zambiassa se on englanti. Käytännön eläminen on siis reilusti simppelimpää kun lähestulkoon kaikkien kanssa voi keskustella ihan normaalisti. Ikävämpää Kabwessa oli häslinki. Jengi tulee häiritsemään mzungua paljon enemmän, pummimaan rahaa ja röökejä, tai sitten kysymään työtä, eli pummimaan rahaa. Iringassa tottui olemaan täysin rauhassa, joten Kabwessa tuli välillä vähän Intia-fiilis.

Yllätti kuitenkin kaikenkaikkiaan, miten vauraan oloista Kabwessa oli. Onhan sielläkin myös sitä hämärämpää slummialuetta, mutta kuvittelin paikkaa Iringaa rupuisemmaksi. Zambian talous on viimeaikoina noussut kohisten, mutta kai se maana on edelleen Tansaniaa köyhempi. Tai mistä sitä tietää, miten noita nyt järkevästi voi kukaan mittailla. Juho tosin sanoi, että paikka on kuudessa vuodessa muuttunut täysin. Se ei bussista ulos hypätessä ollut tunnistaa paikkaa entisekseen. Talot on paremmassa kunnossa ja asvalttia on läimitty joka tielle, kuulemma. Juho oli tyytyväinen näkemäänsä, koska se tietty pelkäs paikan menneen täysin rempalleen sen poissaollessa.

Toinen asia, mistä Juho oli erityisen iloinen, oli löytää sen zambialaiset kaverit hengissä ja hyvinvoivina. Hengailtiin enimmäkseen Juhon entisen projektipäällikön, Mwapen, ja sen tyttöystävän Lilyn kanssa. Rentoja ihmisiä ja oli hauskaa. Juho näytteli sen vanhoja mestoja, eli pyörittiin enimmäkseen baareissa. Kabwesta löytyy muun muassa ihan oikea irkkubaari jai iso ulkoilmayökerho Big Bites. Crab dancea siis kehiin jälleen kerran ja kotiin aamuyöstä.

Juho ja Lily

Mwape juo chibukua, paikallista kiljua

Mun osalta hauska ei tosin kestänyt kovin kauaa. Kaksi kuukautta Afrikassa ja onnistuin vihdoinkin saamaan sen ripulin. Paha vaan, että keskellä Zambian reissua. Kuumehoureissa onnistuin myös hukkaamaan lompakon. Putos maahan jossain kohtaa matkalla kaupasta hostellihuoneeseen, eli 30 metrin matkalla. On sujunu kaikki niin oudon hyvin tähän mennessä, että kai se oli ihan odotettavaa. Mutta onni onnettomuudessa: Kuka sen lompakon olikaan löytänyt, palautti sen päivää myöhemmin majatalon vessaan. Eli kortti ja avaimet säily, vaan rahat hävis. Mukavaa, kun on rehellisiä varkaita. Pelotti kuitenkin vähän kun piti lähteä takas Iringaan päin. Vuorokausi bussissa mahataudissa. Ilman vessaa. Juhon kaveri Wicky onneksi näytti Kabwessa, mistä saa hyvää lääkettä. Lääke toimi ja säilyin kotimatkasta henkisesti ehjänä. Juho tuli Iringaan muutamaa päivää myöhemmin, se halus tietty verestää Zambian muistoja hartaammin, ku kerta sai mahdollisuuden käydä siellä. Mut mä palasin tunnollisena poikana yliopistolle työn ääreen. Aika uuvuttava reissu kaiken kaikkiaan. Jotenkin mukava palata Iringaan. Paikka on tuttu ja kotoisa.