Kaikki kuntoon

Zambian reissun jälkeen on palattu sorvin ääreen Tumainilla. Tai pikemminkin kolvin ääreen. Hahaha. Ross huomauttelee jatkuvasti, kuinka lahjakas riimittelijä olen (“You’re like Byron, or Keats”) ja alan nyt itsekin huomata, kuinka totta se on.

Asiaan. Kuviot Tumainilla on taas kerran vedetty uusiksi. Täällä on parhaillaan käymässä Helsingin Metropolian radiotekniikan opettaja Jukka Laaksonen, joka opettaa journalismin opiskelijoille teoriaa ja käytäntöä ääneen ja äänitykseen liittyen. Mukava mies, ja tuntuu tietävän radioteknisistä asioista suurinpiirtein kaiken. Ja mitä moni Tansaniaan opetushommiin saapuva huomaa, huomasi Jukkakin, että työmaata riittäisi pidemmäksikin aikaa.

Jukka opettaa journalismin opiskelijoita

Miehen ammattitaitoisella opastuksella ollaan nyt sitten pistelty yliopiston radiostudiota lähetyskuntoon. Eli ollaan etsitty piuhoja, liittimiä sun muuta kaupungilta, juoteltu niistä toimivia ratkaisuja ja latailtu studion koneeseen järkevää softaa. Otettiin myös käyttöön studiosta löytynyt Shortcut 360 –äänitys– ja editointilaite, jollaisia käytettiin laajalti vielä kymmenen vuotta sitten ja opeteltiin käyttämään sitä. Kaikenkaikkiaan paljon on tullut opittua uutta radiotekniikasta ja laitteista.

Mielenkiintoisia ratkaisuja: Sementilla korjattu plugi. Ei toiminut.

Mun ja Juhon editointiopetukset on siis jääneet vähäksi aikaa taka-alalle. Editoinnin opetus on vaikeaa, kun ei ole aikaa, eikä kunnollista, editointia varten varattua tilaa. Todettiin, että parempi tehdä sitä, mistä on eniten hyötyä, eli autettu Jukkaa parhaamme mukaan. Yliopisto kun suunnittelee tosissaan lähettävänsä omaa opiskelijaradio-ohjelmaansa vielä tämän vuoden puolella. Saa nähdä, millä aikataululla hanke tulee loppujen lopuksi edistymään.

Jukka opastaa ja Juho ja Sunna kolvaavat

Valmista

Juhon journalisti-ilme

Nyt urakka alkaa kuitenkin olla valmis. Studio on kuin uusi, laitteet pelittää ja rahkeet oikeaan opiskelijaradion toimittamiseen alkaa olla kasassa. Enää sisältö puuttuu, hahaha. Nyt opiskelijoilla on laitteet, eli Zoomit, haastatteluja varten ja lähetyskelpoinen radiostudio. Kelvollinen editointitila vielä puuttuu välistä. Siihen päätynee ratkaisuksi yliopiston newsroomin kaksi konetta, videostudion yksi kone ja itse radiostudion kone. Eli yhteensä neljä editointiasemaa. Pitäisi riittää, kun vuoroista sovitaan. Lienee paras ratkaisu ennen kaikkea siksi, koska edellämainittuihin tilohin journalismin opiskelijoilla on edes jonkinlainen pääsy. Tietokoneluokka, jossa ollaan pidetty editointiopetusta, on aina lukossa, ellei se ole varattu. Opiskelijoilla ei ole valtuuksia avaimiin ja ei me Juhon kanssa voida siellä aina heilua. Lukitut ovet onkin yksi koulun pahimpia pullonkauloja, kun yrittää puuhailla jotain järkevää. Avaimia on huoneeseen kuin huoneeseen aina yksi kappale, ja aina ei ole tietoa, että missä ne avaimet parhaillaan kulkee. Arvostus Diakin kaikenavaavia lätkiä kohtaan on noussut kummasti.

Käytiin tänään journalismin opiskelijoiden kanssa paikallisen radioaseman, Country -FM:n, studiossa. Ero kaupungin suurimpaan asemaan, Ebony FM:ään, on huomattava. Ebonyssä on macit, audio techinican mikit ja kaikki muu laitteisto vimpan päälle. Countryssä vedetään vaatimattomammalla kalustolla, mut asenteella tottakai. Paikallisilla juontajilla tuntuu supliikkipuoli olevan hyvin hanskassa. Paikassa oli myös sähkökitara, jota Juho tietenkin alkoi heti rämpyttelemään. Sekunnin päästä aseman porukka jo haeskeli piuhoja, jotta saataisiin äänitettyä Juhon soittelua jinkuksi. Eli Juhon näppäilyä voi nyt sitten kuulla Iringassa radiosta. Aika hauskaa.

Juho vinguttaa bluesia

Countryn studiossa tuli hauska ylläri, eli juontajat otti opiskelijat mukaan lähetykseen. Kyselivät sitten minulta kaikenlaista swahiliksi, johon osasin änkytellä lähinnä “ninasema kiswahili kidogo kidogo”, eli en nyt oikeasti ymmärrä, mitä kyselette ja voisitteko kääntää amerikaksi? Jotain läppää taisi tulla eetteriin mun ulkonäöstä. Ainakin kaikilla oli taas hauskaa mun kustannuksella.

Journalismin opiskelijat Country FM:lla

Ensi viikko meneekin sitten siinä, kun pidetään joka oppilaalle käytännön koe radiostudion laitteiden hallitsemisesta. Ja käytetään kaikki mahdolliset paikat editointiopetuksien jatkamiseen.

Tajusin tänään, että seuraava viikko on käytännössä viimeinen Iringassa. Kamala paniikki. Puuhaa olisi kuukausiksi ja aika loppuu kesken. Olisi mielenkiintoista tosiaan jäädä paikan päälle seuraamaan Tumainin oman radioaseman, Hope FM:n käynnistymistä. Voitaisiin olla apuna radiotoimituksessa, ideoida radiojuttuja, tehdä jinkkuja ja kaikkea muuta mahdollista. Innostusta varmasti riittäisi opiskelijoiden puolelta. Nyt tuntuu, että ollaan vasta pääsemässä alkuun. Mietityttää myös, miltä studio näyttää vuoden päästä ja mitä siellä silloin tapahtuu.